Peräkamaripoikakuoromusiikkia vuosilta 2002-2012 (2012)

Enon Veneessä

(säv.san. & sov. Haavisto-Kalliokoski)

Lammen rantaan kanootti laskettiin, heimon veljet valmiina taistoon. Uljaan kotkan huutoon me vastattiin, luotettiin kuin vuoreen sen vaistoon.

Kuikan huuto kesäyössä saa mut laulamaan. Pienen huikan jälkeen on muistot kultaa vaan.

Silloin illoin enon veneessä matkattiin, vaarin saareen yhdessä soudettiin. Aina kun mela vilahtaa saan poskillein kyyneleen, se on kuin taikaa vaikka aikaa siitä on.

Heimon veljet tanssivat voittoaan ympärillä toteemipaalun. Sotasaaliit kunniaks uhrataan päällikkönsä vanhan ja viisaan.

Iltanuotiolla makkarat kun paistettiin vaari hanuristaan meille taikoi musiikin.

Silloin illoin enon veneessä matkattiin, vaarin saareen yhdessä soudettiin. Aina kun mela vilahtaa saan poskillein kyyneleen, se on kuin taikaa vaikka aikaa siitä on.

Meteorologiaa

(säv.san. & sov: Haavisto-Kalliokoski)

Heräsin ääneen joka toi ikävää, sadetta ja hämärää. Vedestä ikkunaani haavoja saan, jäänkö niitä nuolemaan? Matalapaineesta sain tilastot nää, uskonut en niin millään. En etanoista pysty ennustamaan, sammakoista ainakaan.

Kun töihin saavun tuttu rooli mua odottaa: pahanilman lintu sadetanssin aloittaa.

Las Palmasissa paistaa, siellä kollegaani juhlitaan, saa kuuluisuutta hetken maistaa kunnes taivas ratkeaa. Kun tulvii paratiisi, vastuun raskas taakka harteillaan kuin viitta marttyyrin, hei tää on meteorologiaa.

Kun talvi ei taitu valot jää hämärään, ikkunasta lunta nään. Kadulla kaikki on kuin autiomaa, kunpa voisin matkustaa. Navakkaa pohjoista ja lumikolaa joudun aina ennustaa. Etanan sarvet tahtoisin paljastaa, sydämestäs roudan sulattaa.

Kahviautomaatin luona säästä puhutaan, ja päästä joka ennustaa. Kuka säälis myrskyvaroituksen antaja? Vaihdan pikkutakin t-paitaan.

Las Palmasissa paistaa, siellä kollegaani juhlitaan, saa kuuluisuutta hetken maistaa kunnes taivas ratkeaa. Kun tulvii paratiisi, vastuun raskas taakka harteillaan kuin viitta marttyyrin, hei tää on meteorologiaa.

MM-95

Säv. & san. Kalliokoski-Norrena-Tyni, sov. Kalliokoski)*

Peltotien reunaa kaatosateessa, kumisaappaat jalassa. Töistä kotimatkalla viimeistä kertaa, potkut tuntuu pahalta. Ei se minua haittaa, voin unelmani vihdoin toteuttaa. Paitsi että en voikaan – rahat on lopussa.

Kun Tupu, Hupu, Lupu pistää tuulemaan, saa tunnelmani nousemaan, nyt huudetaan:

Ämmäm ysiviis, ämmäm ysiviis muistoistain ei häivy milloinkaan. Ämmäm ysiviis, ämmäm ysiviis, sen kanssas tahdon elää uudestaan.

Muistatko silloin vuosia sitten, kun kohtasimme torilla siellä väkijoukossa, kasvosi kauniit, maalaukset poskilla. Katsoit minua pitkään ja minä sinua, sitten Jutia ja kun katseeni käänsin – olitkin muualla.

Jos joskus vielä torilla me tavataan, jos tilaisuuden uuden saan, sulle sanoisin:

Ämmäm ysiviis, ämmäm ysiviis, muistoistain ei häivy milloinkaan. Ämmäm ysiviis, ämmäm ysiviis, sen kanssas tahdon elää uudestaan.

Rakkauden raippa

(säv. Tyni san. Kalliokoski-Norrena-Tyni, sov. Kalliokoski-Tyni)

Rakkauden raippa heilahtaa, neito kyyneliin puhkeaa, isku sydämensä haavoittaa. Rakkauden raippa heilahtaa, mies päin iltaa tummuvaa varjon lailla katoaa.

Illan suussa tavernassa hennot mustat viikset ylähuulillaan, tumma hahmo sisään astuu, kaikki naiset kääntyvät katsomaan.

El Pirjon baari, happy hour ehtinyt ei päättyäkään. Vasten Teneriffan kuuta mustan viitan alta huutaa: ”Adios!” ja yöhön katoaa.

Rakkauden raippa heilahtaa, neito kyyneliin puhkeaa, isku sydämensä haavoittaa. Rakkauden raippa heilahtaa, mies päin iltaa tummuvaa varjon lailla katoaa.

Bella donna, Juanita, niitä oli niin monta en kaikkia muistakaan. Marja-Riitta, Don Juanilta sankarmaskin vain pystyt poistamaan.

Café con leche kupissansa ehtinyt ei jäähtyäkään. Jäljet jäivät hiekkarantaan, kun kenttä Helsinki-Vantaan kutsuu, siellä vaimo odottaa.

Rakkauden raippa heilahtaa, neito kyyneliin puhkeaa, isku sydämensä haavoittaa. Rakkauden raippa heilahtaa, mies päin iltaa tummuvaa varjon lailla katoaa.

Kesä Vetelissä

(säv. san. sov. Tero Lindholm)

Maalaismaisemaa kun katson kauempaa näen pellot, joilla lehmänlanta varpain alta turskahtaa, joet, joiden poukamissa hauet uida uskaltaa. Metsät, joiden oksat tarjoo turvan, majapaikan, jonka suojassa on ihmeen hyvä lemmiskellä.

Mä tahdon kotiin, taas leikit aloittaa. Luona kentän, jonka nurmikolla palloo potkin joka ilta. Ystävien kanssa matka jatkuu grillikioskilta. Määränpäänä hiekkakuoppa, soramonttu pussikalja, vaikka multa joskus malja yli roiskuu- on silti hyvä yrittää.

Tahdon kotiin, tahdon kotiin, tahdon, poimin mansikoita, namm!

On sauna lämmin, kun saavun kotiin viimeinkin. Kuulen linnunlaulun, koiran haukun, ruohonleikkuun, isän naurun. Ehkä mennään kalalle ja ympärille kosken pauhun. Kesätuuli kuljettaa mut muistoihini kunnes tunnen varpaissa lämpimän tutun turskahduksen- on poika tullut takaisin.

Kahvihuoneilmiö

(säv.sov. Matias Haavisto, san. Haavisto-Kalliokoski)

Töissä on kiire, mut eipä taida mua kiinnostaa. Kahvi on kesken, nyt kiirehdi en. Pomolla varmaan on aina painajaisissaan suodatinpussit ja kaurakeksit.

Oranssiin vakosamettisohvaan jäin, kun aivan yllättäin tuli pomoni mua päin ja lausui:

”Oi jos maailma voisi muuttua ja ihmiset ymmärtäis kuinka kahvi hampaat kellastaa. Voihan kahvihammas puuttua, jos pitkäksi aikaa jäis sohvankulmaan makaamaan”. Huoneeseen mä meen, kahvihuoneeseen.

Pauligin Mokka, sun ansiostas voimia saan. Katriina kulta, mä syöksen tulta. Hei Presidentti, oot hallitsija nautintomaan. Mun hyvä paimen, oon alamainen.

Kierteeseen, kofeiinikoukkuun jäin, kun taasen yllättäin tuli pomoni mua päin, ja lausui:

”Oi jos maailma voisi muuttua ja ihmiset ymmärtäis kuinka kahvi hampaat kellastaa. Voihan kahvihammas puuttua, jos pitkäksi aikaa jäis sohvankulmaan makaamaan”. Huoneeseen mä meen, kahvihuoneeseen.

Tax Free

(säv. san. sov. Kari Kalliokoski)

Jäi satamaan tyttö kyynel poskellaan, kun lähdin. Myötätuuli mun purttain kuljettaa nyt saa. Vielä palaanko joskus reissultain, ken tietää? Kun merimies näin käy merta päin.

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, sen kutsuun en mä vastaa, tahdon jäädä pallomereen makaamaan.

Laivasuklaata ja laatuaikaa aallot mulle tarjoaa. Vain merimies voi tietää millä lailla lastataan. Hyttipaikka alla autokannen turhaan saa mua odottaa, suureen seikkailuun kun tahdon sukeltaa.

Vain majakan loiste suuntaa matkallein nyt näyttää. Meriseikkailun huuma sekoittaa mun pään. Vaikka tyrskyt mun laivaa keinuttaa, en pelkää. Pauhuun aallokon huudan hiiohoi.

Tyyntyy vaahtopäät ja vihdoin myrsky taukoaa, kun pitkän vuorokauden jälkeen laiva palaa kotisatamaan.

Laivasuklaata ja laatuaikaa aallot mulle tarjoaa. Vain merimies voi tietää millä lailla lastataan. Hyttipaikka alla autokannen turhaan saa mua odottaa, suureen seikkailuun mut johtaa Tax Free.

Kaustisilla

(säv. san. sov. Kari Kalliokoski)

Kaustisten suvessa kerran sut museon varjossa näin. Viivyit vain hetkisen verran, jo kauneutes lumoihin jäin. Kaustisten suvessa illoin kaiken sen uudelleen koen, niin kuin silloin Penttilän sillalla, Kaustisten kunnailla, rannalla Vetelinjoen.

Pamppaili syömmeni silloin, sut viimeiseen tanssiin kun hain. Tähtisilmies loisteen ja suudelman palkaksein sain. Kaustisten suvessa illoin kaiken sen uudelleen koen, niin kuin silloin Penttilän sillalla, Kaustisten kunnailla, rannalla Vetelinjoen.

Kesän tullessa Kaustisten kutsuun vastaan, en paikoillein jää. Vaik’ tiedän et’ naapurikunnan on ruohokin vihreämpää. Vieläkin hämyssä illan odotan sua takaisin, taas ootan sua museon varjossa, Kaustisten kunnailla, rannalla Vetelinjoen.

KAUSTISTEN, KAUSTISTEN, KAUSTISTEN, KAUSTISTEN, KAUSTISTEN, KAUSTISTEN, KAUSTISTEN, KAUSTISTEN, niin kuin silloin Kappelin krillillä, Kaustisten kunnailla, rannalla Vetelinjoen.

Panis Angelicus

(säv. Matias Tyni san. Kalliokoski-Norrena, sov. Tyni-Kalliokoski)

Vanhan koulun ohi poljen, pyörän päältä tyhjän kaljapullon heitän ojaan. Tanssilavan pihaan kuljen, kylän miehet siellä seinään nojaa. Valssi alkaa heti huomaan tytön kauniin, se on varmaan suomenruotsalainen. Tuosta voisin ottaa armaan - oma kukkamekkokaunokainen.

Rikkaan perheen tyttö varmaan hevostallilla vain lahjaponiasi harjaat. Ruskettuneen isäs harmaapäisen luottokortin käyttöösi saat. Kuinka voisi maalaispoika, joka luonteeltaan on hailakka ja vaatimaton, hurmata tuon neidon, joka rapujuhlista saa nautinnon?

Tanssimaan sut jos hakisin kangistuisin kuitenkin. Kielimuuriin kompastuisin, kangerrellen sanoisin: ”Tåget från Helsingfors avgår från spår till Tammerfors. Damen och herrar, öppnas här, tyvärr, men pappa betalar”.

Tanssilaji vaihtuu sambaan, eessäin keinuu lanteet, kenties välimeren naisen. Vaikka oon kuin kikki lampaan, emännäksi tahtoisin tuollaisen. Kuinka voisi maalaispoika, joka luonteeltaan on hailakka ja vaatimaton, hurmata tuon neidon, kuinka kesyttää tuon kuuman latinon? ”Panis angelicus in dona eis dominus. O res mirabilis gratia plena filius patris”.

Humpan alkaessa näen tytön, se on tuosta avian meidän naapurista. Kielemme on yhteinen ja emännäksi oisi kai ainesta. Eipä riitä maalaisnainen, joka luonteeltaan on hailakka ja vaatimaton, Kun on naistenmiehen maine, rima korkeemmalla aina ollut on.

Isojen miesten ilma (ukkonen)

(säv. san. sov. Matias Haavisto)

Kun ukkonen käyntiin pärähtää ja taivas salamoi, niin taidanpa mennä autoon istumaan. Naapurin isännällä kaikki on toisin, seisoo keskellä peltoa. Se on päättänyt ottaa härkää sarvista.

Isojen miesten ilma, ja mä tahdon elää sen. Aion joku päivä olla ukkonen. Isojen miesten ilma, ja mä tahdon elää sen. Aion olla kerran vielä ukkonen.

Tuo hullu on päästään kaikki huutaa, taivas salamoi. No huutaja onhan pelkuri tietenkin. Ikkunaa raotan hieman, mutten tunne muuta kuin pelkoa. En taida nyt ottaa härkää sarvista.

Isojen miesten ilma, ja mä tahdon elää sen. Aion joku päivä olla ukkonen. Isojen miesten ilma, ja mä tahdon elää sen. Aion olla kerran vielä ukkonen.

Minä olen se joka piruja pelkää.

Mies ja Siideri

(säv.san. Markus Kainu, sov. Matias Haavisto)

Mä olin töissä tehtaalla, on alla vinha Corolla, mummon luona vuokralla, seinällä Janina ”On sata kiloo noustava!”, huus seinältä se Janina, punttisalin penkillä kun pierun pidätin.

Kaupan kautta kaljan tähden, tavan mukaan baarin lähden, silminnähden junttina mua tytöt pitivät. Mun mieleen syntyi ajatus : ” jos jäis se naisten valitus”, siideriä hyllystä kun laukkuun kapaloin.

En kaipaa Lapin Kultaakaan, ei Karhu jaksa kiinnostaa, uusin argumentein minuuttani rakensin. En kaipaa Lapin Kultaakaan, ei Karhu jaksa kiinnostaa, Golden Capin vadelma - se on mun unelma.

Kun mies on niin kuin siideri, siinä aivan kiinni niin ei silloin kotiintuloaikojakaan tarvita. Kun mies on niin kuin siideri, puolimakee kuiva niin ei siinä silloin naista osaa hakee baarista.

Näin kohtas mies ja siideri, jäi pussikalja iäksi, Golden Capin voimalla vain taivas rajana. Jos jossain nurkan takana mua oottais Janina, siideri on liideri - mun puolijumala.

En kaipaa Lapin Kultaakaan, ei Karhu jaksa kiinnostaa, uusin argumentein minuuttani rakensin. En kaipaa Lapin Kultaakaan, ei Karhu jaksa kiinnostaa, Golden Capin vadelma - se on mun unelma.

Taasen koitti lauantai, siideristä onnen hain. Vielä kohtaan sen, krapulani päärynänmuotoisen.

Näin kohtas mies ja siideri, jäi pussikalja iäksi, Golden Capin voimalla vain taivas rajana.