Vuonosti käyttäytyvät verkkarimiehet
Äänipäiden maailmanvalloitus jatkui norjassa maassa, jossa lähin naapuri asuu yleensä alle kilometrin päässä. Ylöspäin. Myös norjalaisten jyrkkä suhtautuminen hyödykkeiden hinnoitteluun käänsi kuoromme laulajien suupielet Skandien muotoiseen mutruun. Reissun jälkeen VR:n ravintelivaunu tuntui ostosparatiisilta.
Illallista norjalaiseen tapaan
Suomi-seura Oslon 15-vuotisjuhlaan tarvittiin verkkarimiehiä ja sellaisia meillä on onneksi tarjota. Itse asiassa huomasimme, että myös norjalaiset tykkäävät pukeutua trikookankaisiin vaatteisiin. Liikkujakansaa kun ovat. Ja hyviä säänmukaisia pukeutujia ovat myös. Bergenin kaupungissa tuntui satavan koko ajan, koska sama sadepilvi ei tuntunut pääsevät korkeiden vuorien yli millään.
Lipan alla sadetta paossa
Sadepilvi tuntui olevan myös kuoromme yllä jo reissun alussa, kun puolet kakkosbassoista myöhästyi lumisateen vuoksi jatkolennolta. Alkuvaikeuksien jälkeen saimme porukan kasaan ja pääsimme ajelemaan vuokra-autoilla upeissa maisemissa. Alkureissun kohokohta oli kuitenkin silmiä hivelevä junamatka Bergenistä Osloon.
Junamatkalla ei filmiä säästelty
Junan ulkopuolella kuohuvaa riitti. Junassa siihen ei ollut varaa.
Oslossa ihailimme mm. Holmenkollenin mäkimaisemia ja uutta oopperataloa. Oopperatalo, joka oli epähuomiossa rakennettu vinoon, oli loistava osoitus siitä, että kun jokin menee tarpeeksi vinoon, se alkaa näyttää jo suoralta. Samaa olen yrittänyt sanoa vaimolle, kun olen kasannut Ikean kalusteita. Reissu huipentui Suomi-seuran Oslon juhlakonserttiin, jossa pääsimme kantaesittämään uuden Toto-coverimme. Suomiseuralaiset myös perhemajoittivat kuorolaiset. Heille lämmin kiitos siitä.
Oli mukavaa huomata, etteivät norjalaisten herjat osu suomalaisiin.