Äänipäät Keski-Euroopan kiertueella

Helsinki-Wien-Luxemburg-Pariisi-Pori-Puusaari, 12.-18.6.2008.

Ensinnäki minä pyyrän teiltä kaikilta antheks. Minä en olis halunnu tätä kirjottaa, mutta minut pakotethin tähän. Antheks, että oon tämmönen lamphankikki ja antheks, että vien teirän kallista aikaa…

Kaikki saa alkunsa kesästä, jolloin kaikki tuntui olevan mahdollista. Kesästä, jolloin jäätelö vielä maistui jäätelöltä. Silloin Kaustinen ja Veteli olivat vielä omat kuntansa, Perhonjoki oli Vetelinjoki ja ilmastonmuutos oli eksyttänyt krooniset kesäsateet Puusaaren ylle. Sinä kesänä Suomen rajat tuntuivat ahdistavilta. Oli aika viedä Äänipäät Eurooppaan.

Luxemburgilainen suomalaisyhteisö halusi kuulla miehekästä laulua. Semmarit oli varmaan buukattu muualle, koska Äänipäiden Vito Corleone, Sami, sai puhelinsoiton. Kuten Samilla yleensäkin, asiat johtivat nopeasti toiseen ja äkkiä uljas jalkapallojoukkueen avauskokoonpanon kokoinen joukkio seisoo luxemburgilaisen loistohotellin pihakivetyksellä. Puitteet olivat loistavat kuin… joku hirviän loistava juttu. Vaikka kiillotettu loisteputki! Keikalle oli tulossa vino pino arvovaltaisia vieraita ja Äänipäät pääesiintyjänä! Jännäkakka ei kuitenkaan kuulu Äänipäiden sanavarastoon.

Lava oli haastava laulaa, tekniikka tarjosi omat kommervenkkinsä ja keikan ilmapiiriä oli mahdoton ennakoida. Kuinka hyvin maalaispoikien smokkiin puettu junttihuumori sopisi katkarapukeiton ja hanhenmaksapalleroiden väliin? Muutaman vapauttavan hoplaan jälkeen tilanne lähti käsistä kuin puusaarelainen massikka mansikkamaalle. Kahdesta setistä ensimmäinen jätti kuulijoille selvästi uteliaan maun suuhun, toinen setti räjäytti pankin ja tanssilattialle ilmestyneet Äänipäät levittivät tulen koko kaupunkiin.

Kiertue jatkui onnistuneen keikan jälkeen Pariisiin, joka oli varpaillaan kahdesta syystä: jalkapallon EM-kisat olivat käynnistyneet ja Äänipäät olivat matkalla kaupunkiin. Upeiden nähtävyyksien seassa pojilla riitti kuvattavaa, varsinkin Tommilla, josta kuoriutui oikea panoraamakuvien mestari.

Äänipäät esiintyivät pitkin Pariisia, mutta hienoin hetki osui rantalentopallon Grand Slam –turnaukseen, josta kainaloon tarttuivat Emilia ja Erika Nyström – nuo ruskeaakin ruskeammat eloveenatytöt! Äänipäät kannustivat maannaisia koko laulu- ja huutovoimallaan. Jalkoihin jäi muun muassa brasilialainen sambaryhmä. Ja totta kai tytöille laulettiin serenadi pelin jälkeen.

Kiertue loppui kuitenkin aikanaan. Vieroitusoireet Vetelin murthen loputtua olivat rajut. Muutamien puolueettomien näkökulmien mukaan Äänipäiden puheista ei saanut mitään selvää muutamaan päivään. Puusaaressa kaikki oli kuten ennenkin. Ja krooniset sateet piiskasivat pärskeitä vasten kasvoja.

Äänipäät pyytävät antheks koko Keski-Euroopan puolesta: “Antheks että olhan pilattu teirän elämät!”