Äänipäät Tampereella

”On maaliskuu ja loska maas’, Äänet päässä alkaa kuulua taas.

Märillä sukilla kiiruhdan, Tampereelle luo mustan makkaran.

Sulle ojennan mun maasta poimiman, hangesta löytyneen kakkaran.”

Eino Leino runoili näin jo kauan ennen koirien jätöksille varattuja roska-astioita. Romantiikkaa sekä runollisuutta tihkuva miljöö sai Äänipäätkin hehkeimmilleen ja se riitti valloittamaan tamperelaisyleisön sydämet.

Ahkeraan leiriviikonloppuun siis yhdistettiin pieni keikka, jossa verrytelthin äänihuulia olan takaa ja otethin jalat irti heti kättelysä. Niin ikään ajethin eläinlääkäriaseman ohi, josa oli kissa pöyrällä, koira haurattuna ja ketunhäntä kainalosa. Paitsi sitte kun kissa oli pois, ni hiiret oli pöyrällä hetku Ellun kanat.

Esiintyminen on jämäköittävää kuitua uusille biiseille. Se on havaittu monta kertaa ja Äänipäiden keikkavire lähestyykin jo ylikuntoa ennen alkukesän Keski-Euroopan kiertuetta. Puhumattakaan juttujen tasosta, joissa on päästy jo kakkajutuista poronkuseman verran ethenpäin. Tämä huomattiin myös Tampereella – huumorin Mekassa. Kun Äänipäät veistelivät hurttia huumoriaan takapenkillä oikein miehisä, taksikuskia esti hymyilemästä vain virassa vaadittava ammattiylpeys. Voi sitä naurunremakkaa! Kerrothin seki juttu, misä oli Tommi. Kyllä sitä olthin niin miestäpoikaa!