Vetelin Veikkolassa sunnuntaina 6.6.2004 klo 14.00

Vihdoinkin koitti se päivä, että Äänipäät olivat saaneet aikaiseksi järjestää ensimmäisen täysimittaisen konsertin kotipitäjässään Vetelissä. Olihan tätä merkkihetkeä odotettu kylillä jo kaksi vuotta ja tämän kyllä huomasi jo hyvissä ajoin ennen konsertin alkua. Veikkolan valtaisa piha alkoi täyttyä jo hyvissä ajoin konserttiyleisön autoista eikä saliinkaan oltu yhtään turhaan kannettu vielä viime hetkillä lisäpenkkejä. Tunnelma salin puolella oli kihelmöivän jännittävä ennen konsertin alkua ja saliin eksynyt kärpänenkin oli aivan ihmeissään, mitä nyt oli tapahtumassa. Olihan Äänipäitä kuultu ja nähty joskus jossakin päin Veteliä ja keikkakehuja oli kuulunut muista pitäjistä, mutta nyt ensi kertaa veteliläiset pääsivät itse toteamaan, mikä tämä Äänipäät oikein lopulta onkaan. Tarkkaa tietoa ei tuntunut oikein kenelläkään olevan eli salintäyteinen yleisö jännitti tulevaa varmaan yhtä kovasti kuin Äänipäät itse lavan takana.

Yhtäkkiä salskea miesjoukko marssi komeasti lavalle tummissa smokeissaan ja yleisö puhkesi saman tien valtaisiin suosionosoituksiin. Keikka lähti pirteästi liikkeelle Weikapin tahdissa ja heti saatiin kunnon esimakua mitä tulossa on. Vauhdikas kipale päättyi hienoon yhtenäiseen hypähdykseen ja tämän myötä niin esiintyjien kuin yleisönkin suupielet kääntyivät mukavasti ylöspäin ja konserttitunnelma saatiin heti mukavan rennolle asteelle. Seuraavat perinteisemmät kuorokappaleet toivat esiin sen yhtenäisen soinnin, joka parhaimmillaan Äänipäistä saadaan aikaiseksi ja näitä kuunnellessa kyllä korvat saivat kuullakseen pehmeitä sulosointuja. Tilanteen rentous kasvoi edelleen, kun kuorolaiset taikoivat rusettinsa kadoksiin eikä ketään päässyt enää ainakaan tämän takia ahdistamaan.

Ensimmäisen puoliskon loppuun lisävivahdetta toivat enklannin kieliset kipaleet. Hittibiisit vuosien takaa olivat taattua kamaa kuulijoiden mieleen. Etenkin Äänipää Teron soolo Corrs´in tunnetuksi tekemässä kipaleessa What can I do upealla kvartettisäestyksellä sai raavaammankin miehen silmäpieleen kyynelpisaran - niin upean kuuloista porukan esitys oli. Siinä moni äiti huokaili, että kun oma poika olisi noin upea esiintyjä tai jos tuosta porukasta löytyisi edes vävy perheeseen… Yhtään huonommaksi ei jäänyt puoliskon viimeinenkään biisi Caravan of Love Äänipää Matiaksen sooloillessa. Raikuvien aplodien saattelemana Äänipäät saateltiin kaffetauolle ja ihmiset saivat hetken aikaa miettiä ääniä omassa päässään.

Kärpänen yleisön joukossa huomasi heti, että suurin osa ihmisistä oli aivan ihastuksissaan jo tähän asti kuulemastaan ja monet ihmettelivät aivan avoimesti, etteivät olisi voineet edes kuvitella, että konsertti olisi näin monipuolinen ja korkeatasoinen. Kovasti Äänipäiden työtä kehuttiin ja ihmeteltiin, miten nuo pojat ehtivät kaikkeen, kun suurin osa vielä asuukin aivan eri puolilla Suomea. Myös juuri ennen konserttia saadut uudet Äänipää-paidat oli saatu myyntiin tähän konserttiin ja kova kauppa paitatiskillä kävi jo väliajallakin. Kärpäsen kierrellessä Äänipäiden takahuoneessa, tuntui tunnelma sielläkin olevan todella korkealla. Alkujännitys oli purkautunut iloiseen esiintymiseen ja porukka osasi hienosti nauttia tilanteesta. Äänipäiden iloinen ja vapautunut esiintyminen tarttui yleisöönkin ja tällä tavoin tunnelma pysyi koko ajan korkealla niin yleisön joukossa kuin lavallakin. Suuren yleisömäärän ja heidän kovan ostoinnostuksensa ansiosta väliaika venähti melko pitkäksi, mutta viimein päästiin taas nauttimaan lisää upeita mieskuoroklassikoita.

Toinen puolisko jatkoi ensimmäisen puoliskon iloisia tunnelmia ja alun kaksi mieskuorokipaletta saivat yleisön suupielet entistäkin muikeimmiksi. Vapautunut tunnelma leijaili iloisesti niin lavalla kuin yleisönkin joukossa ja hyvin soivaa kokoonpanoa oli todella ilo kuulla. Myös nähtävää riitti, sillä uudet oranssit T-paidat smokin alla toivat mukavan piristyksen ja entistä vapaamman tunnelman tämän jakson esityksiin. Konsertin loppuun sitten saatiin mahtava huipennus, kun Äänipäiden oma tuotanto pääsi esille ja tätä oltiinkin odotettu jo konsertin alusta lähtien. Rekka ja Siideri olivat mukava aloitus omista kipaleista ja yleisö sai sitä, mitä oli odottanutkin. Hieman jotkut soolokohdat jäivät välillä hieman taustojen jalkoihin, mutta tämä voidaan varmasti laskea sen piikkiin, että pojilla oli niin kova into saada aina oma äänensä kuuluville ekalla kotimaan keikalla, että balanssin kuuntelu saattoi vähän välillä unohtua. Sointi oli kuitenkin edelleen kohillaan ja nautittavaa kuultavaa riitti edelleen.

Eukko iski vanhaan malliinsa ukkoa taipeisiin ja setin viimeisenä esitetty Ukkonen löi vielä kovemmalla iskulla kuulijoiden tajuntaan. Siinä kohdin kärpänen toivoikin, että kappale olisi kestänyt ja kestänyt, sillä niin hyvältä se kuulosti ja tuntui, että kappale loppui aivan liian aikaisin. Se on toisaalta hyvä merkki, koska silloin ei ainakaan ole päästy kyllästymään kuultuun ja nähtyyn performanssiin. Kappaleen päätyttyä yleisö puhkesi jälleen raivoisiin suosion osoituksiin eikä taputuksista tullut loppua ennen kuin Äänipäät palasivat uudelleen lavalle. Esiintyjät kukitettiin ja Vetelin musiikin ystävät ry:n puolesta esitettiin suuret kiitokset Äänipäille upeasta konserttielämyksestä ja siitä hienosta työstä, mitä jokainen äänipää on jaksanut tehdä tällaisen konsertin aikaansaamiseksi ja se on myös Vetelille hyvää mainosta.

Puheiden ja kukitusten jälkeen kiitollinen yleisö sai kuullakseen ja etenkin nähtäväkseen vielä yhden ylimääräisen kappaleen. Ace of Base - klassikko sai aikaan iloiset naurunpurskahduksen yleisön joukosta, kun “ruotsalaiskvartetti” hyppäsi kehiin liehuletteineen ja otsanauhoineen. Bassotorvet soivat mukavasti taustalla ja koko aloitus oli mahtavaa fortea - todella mukavan kuuloista discojytää. “Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa”, että meinas laulu vähän karata käsistäkin välillä, mutta iloinen tunnelma säilyi koko biisin ajan. Loppuun jälleen huikeat aplodit yleisöltä eikä loppua aikonut tulla vieläkään. Kerran Äänipäät saatiin vielä taputettua lavalle, mutta enää ei kuultavaa tarjottu, vaan komea yhteiskumarrus kruunasi koko konsertin ja vielä viimeiset taputukset esiintyjille heidän poistuessa lavalta.

Erittäin hyvillä mielin yleisö lähti poistumaan paikoiltaan ja ylistävät kommentit kiirivät ilmassa, kun ihmiset kilpaa kehuivat kuulemaansa. Hyvältä tunnelmat tuntuivat Äänipäidenkin joukossa ja kaikki tuntuivat olevat tyytyväisiä iltapäivän konserttiin. Paidatkin tekivät kauppansa niin hyvin, että osa halukkaista ostajista jäi ilman. Tämän pohjalta on taas mukava ponnistaa uusiin koitoksiin ja tuleviin keikkoihin. Kärpänenkin saa pitkään selvitellä omaa päätään näin hurjan vaikkakin upean kokemuksen jäljiltä.

Kärpäsen kanssa seikkaili,



Julkaistu
06 June 2004
Äänipäiden puolesta:
Tagit